|
VH16-104-0022
shirenhevonen, tamma, 184cm, punaruunikko syntynyt 5.11.2016, 17v (ikääntyminen alhaalla) |
om. Vivian Penrose (VRL-14429), kasv. Penrose Shires
työ- ja valjakkohevonen (vaativa), ratsu (HeB) kilpailee, tarjolla jalostukseen |
Palkittu helmikuun 2017 valjakkovarsojen laatuarvostelussa I-palkinnolla pistein 2 + 5 + 5 + 3 + 5 + 8 = 28 p.
Champion myönnetty 6.11.2018 (irto, irto, irto,irto)
Palkittu tammikuussa 2020 YLA1-palkinnolla pistein 30 (17+13) + 28 (21+7) + 17 + 15 + 6 = 96p. (AP3)
Palkittu toukokuussa 2020 VVJ-I palkinnolla pistein 7 + 44 + 25 + 20 + 15 = 111p.
Palkittu 17.10.2020 TYH-I palkinnolla pistein 15 + 40 + 25 + 8 + 35 = 123 p.
Työhevosyhdistyksen mestaruuskilpailuissa
- käyntikokeen kesämestaruuden 3. sija 2017
- kynnön talvimestaruuden 6. sija 2018
- käyntikokeen talvimestaruuden 2. sija 2020
Hoitajalta pitää tutkia taskut. Ja kädet. Ja mitkä noi tommoiset kengät on? Ootko varma ettei hiuksia voi syödä? Varmasti oot piilottanu tän päähineen alle jotain! Kyllä, Lana hipeltää, höpeltää ja hamuaa ihan kaikkea, usein myös useampaan otteeseen. Kun tamma on jatkuvasti hoitajansa iholla, voi eteneminen olla varsin hidasta. Siksipä Lana kannattaakin hoitaa käytävällä kahdelta puolelta sidottuna. Ympäristöstä löytyy sille ainakin hetkeksi pällisteltävää, ja hoitaja saa näin keskittyä itse asiaan.
Lana on varsin eteenpäinpyrkivä ajettava ja ratsastettava, ja tahdin kanssa saakin olla todella tarkkana. Lana käyttää takaosaansa luonnostaan hyvin, ja sen kaikki askellajit ovat varsin voimakkaat ja matkaavoittavat. Kuulolla ollessaan ja hyvin verryteltynä tamma on jopa yllättävän näppärä kokoonsa nähden, mutta mikäli se pääsee touhottamaan ja valumaan pitkäksi, alkaa virheitä tulla ja esimerkiksi tiet venyvät. Treenikerrat kannattaa pitää lajista riippumatta melko lyhyehköinä, ja saman asian turhaa jankkaamista on syytä välttää. Lana tylsistyy melko helposti, joten saman tehtävän toistaminen aiheuttaa yleensä turhautumista. Jos homma sujuu, kannattaa siirtyä aikalailla samantien seuraavaan asiaan. Myös silloin, kun jokin asia on vaikea, kannattaa ennemmin siirtää tamman ajatukset hetkellisesti aivan muualle ja palata sen jälkeen asiaan, kuin jatkaa saman asian väkisin hinkuttamista.
Jänniin asioihin Lana suhtautuu jopa tyhmänrohkeasti. Säikähtäessään, tai pikemminkin yllättyessään, se pysähtyy, kääntää korvat tötterölle, törähtää kerran tai paristi ja lähtee suuntaamaan määrätietoisin askelin kohti jännityksen aiheuttajaa. Vielä ei ole tullut vastaan niin pelottavaa asiaa, että Lana olisi päätynyt tutustumisen sijaan väistymään takavasemmalle.
Lanan ollessa jopa turhan kiinnostunut ja innostunut kaikesta ei matkoille lähteminenkään tuota ongelmia. Kyllähän siellä hevosrekassa voi olla vaikka mitä jännää, joka pitää päästä tutkimaan heti! Määränpäässä tamma puolestaan meinaa olla alkuun vähän hankala. Tai no, ei hankala, vaan ennemminkin rasittava käsiteltävä. Vieraat hevoset, ihmiset, rakennukset ja pusikot kutsuvat tutkimusmatkailijaa puoleensa niin vahvasti, ettei Lana meinaa malttaa pysyä sekuntiakaan täysin paikoillaan. Jos koko tamma ei pyöri, niin vähintäänkin sitten pää. Mitä nopeammin Lanan kanssa pääsee siirtymään varustuksesta verryttelyyn, sen parempi. Verryttelyssä se kyllä kuuntelee taas kuskiaan ja on muutenkin hyvin samanlainen kuin kotioloissa.
Vielä tähän päivään mennessä ei ole tullut vastaan sellaista neli- tai kaksijalkaista, jonka kanssa Avellana ei tulisi toimeen. Se haluaa tutustua tasapuolisesti kaikkiin, mutta kaikki eivät selkeästikään halua tutustua siihen. Tai vaikka tutustuisivatkin, harva jaksaa pidemmän päälle sen takertuvaa ystävyyttä. Lana ei oikein ymmärrä antaa toisille hevosille niiden tarvitsemaa tilaa, jonka vuoksi se sai muun muassa kärttyiseltä rouvaltamme Minnieltä useammankin kunnon rökityksen samalle heinäkasalle ruokailemaan yrittäessään tai muuten liikaa takertuessaan. Onneksi tallista löytyy kuitenkin lähes yhtä seuranhakuinen ja saman ikäinen Lucy sekä Sheila-sähikäinen. Kolmikko onkin tutustumisensa jälkeen tarhannut keskenään. Näin ne saavat toilailla sydämensä kyllyydestä, kukaan ei loukkaannu vanhempien kurinpalautuksissa, eikä muiden hevosten mielenterveys järky muutenkaan. Paitsi silloin, kun kauhukopla pistää maailmanluokan bileet pystyyn pierupukkilaukkakirmauksineen ja törinäkonserttoineen.
Pedigree and offspring
|
i. Ch Aethon Dustin m, 181cm KTK-II, TYH-I, VVJ-II, KRJ-I, YLA1 |
ii. Dunham Dexter rn, 180cm evm |
iii. Dickinson m, 182cm evm |
|
iie. Windfarm Jocelyn trn, 182cm evm | ||
|
ie. Aetheldreda m, 178cm evm |
iei. Solomon m, 180cm evm | |
|
iee. Little Eva m, 164cm evm | ||
|
e. Shamrock Avie rn, 183 VSN NCh, KTK-II, TYH-I, VVJ-I, YLA2 |
ei. Cradlewood's Great Gatsby rn, 188cm evm |
eii. Johnson Big Boy trn, 189cm evm |
|
eie. Hortense rn, 170cm evm | ||
|
ee. Shamrock Avalon prn, 184cm evm |
eei. Montague Maxwell rn, 182cm evm | |
|
eee. Shamrock Adeline rn, 172cm evm |
iii. Dickinson oli musta tähtipäinen kilpa- ja jalostusori. Dickinsonista piti tulla ihan vain harraste- ja kotiolojen työhevonen, mutta fiksu ja rautahermoinen ori osoittautui varsin pian lahjakkaaksi työ- ja valjakkohevoseksi. Sitä alettiinkin treenata tosissaan, eikä turhaan, sillä ori niitti kilpakentiltä menestystä varsin runsaasti. Dickinson ei hätkähtänyt oikeastaan mistään kotona kuin kisapaikoillaankaan, ja oli muutenkin luonteeltaan varma, rauhallinen ja nöyrä. Kilpauransa jälkeen tämä 182cm korkea ori siirtyi siitoskäyttöön ja jätti jälkeensä muutaman todella hyvän jälkeläisen jotka ovat jatkaneet sukua, suurimman osan päätyessä kuitenkin pääasiassa harrastekäyttöön.
iie. Windfarm Jocelyn hankittiin uuteen siittolaan kantatammaksi sen ollessa nelivuotias, ja heti seuraavana keväänä se varsoikin orivarsa Dunham Dexterin. Tummanruunikko Windfarm Jocelyn oli varsin haastavanluonteinen, 182cm korkea tamma, eikä sitä koskaan koulutettu ja treenattu toden teolla. Se oli ajokoulutettu ja maasta käsin sen verran hallittavissa, että sen kanssa pystyi lähtemään näyttelyihin. Näyttelyissä tamma menestyikin, sillä se oli rakenteeltaan erittäin hyvä ja liikkuikin hyvin. Jocelyn teki elämäntyönsä siitostammana, ja vaikka se osasi ihmisille olla kaikkea muuta kuin miellyttävä, oli se mitä parhain emätamma ja periytti erinomaisia ulkoisia ominaisuuksia, eikä juurikaan pahapäisyyttään.
ie. Aetheldreda on kaunis musta, 178cm korkea shirenhevostamma. Aetheldreda, eli Alli, sai elää koko varsaikänsä suuressa laitumessa muiden samanikäisten hevosten kanssa. Ensimmäiset aktiviteetit sen kanssa aloitettiin vasta kun se laitettiin 4-vuotiaana kantavaksi. Varsan syntymän jälkeen Allia treenattiin valjakkoajossa. Se oli luonteeltaan todella varmajalkainen ja rauhallinen joten sitä käytettiin paljon myöskin ajaluttamassa yleisöä erilaisissa tapahtumissa. Alli oli liikkeiltään hieman keskinkertainen, se sai aina kilpailuissa paljon kiitosta yhteistyöhalukkuudesta, mutta yleensä näyttävemmät hevoset vievät kuitenkin sen kirkkaamman pystin. Tamma oli hyvä siitostamma - se hoiti jokaisen varsansa suurella rakkaudella ja varsat perivät yleensä paremmat liikkeet emäänsä verraten. (© Kics)
iei. Solomon oli muhkea, hieman alle 180-senttinen, kiiltävän musta ja todella pienimerkkinen tukkajumala. Päätyönsä jalostusoriina tehnyt hurmuri oli myös mitä mainioin ajohevonen, joka myös käänsi katseita missä ikinä liikkuikin. Ori periytti jälkeläisilleen oikein hyvää rakennetta ja luonnetta. Varsinaisesti valjakkoajossa Solomonilla ei kilpailtu, mutta näyttelyissä se nähtiin usein myös erilaisissa ajoluokassa. Ori jouduttiin valitettavasti lopettamaan 16-vuotiaana ähkyn seurauksena.
iee. Little Eva oli kokonsa mukaan nimetty pieni, musta, läsipäinen tamma. Eva syntyi ennen aikojaan, ja sen muutama ensimmäinen päivä olivatkin varsinaista taistelua. Tamma selvisi kuitenkin, ja siitä tulikin erittäin ihmisrakas johtuen varmasti heti ensipäivinään vaatimastaan huolenpidosta. Little Eva jäi vain 164cm korkeaksi. Lempeä tamma toimi pääasiassa siitostammana ja perhehevosena. Little Eva oli myös ratsukoulutettu, sillä rotunsa edustajaksi varsin pieneksi jääneenä se oli suurempia rotutovereitaan miellyttävämmän kokoinen ratsu omistajaperheen lapsille. Lapset kilpailivatkin Little Evan kanssa harrastusmielessä jonkin verran helpoissa kouluratsastusluokissa sekä erilaisilla leikkimielisillä tehtäväradoilla.
---
ei. Cradlewood's Great Gatsby on joka suuntaan isokokoinen ori. Väriltään ori oli emänsä tavoin ruunikko suurella tähdellä ja neljällä sukalla. Valtava, lähes 190-senttinen ori oli upea luonteeltaan ja myös oikein hyvä työhevonen. Erityisesti metsätöissä se oli elementissään. Varsinaisen työajon ja siitoskäytön lisäksi ori on kiertänyt useissa tapahtumissa esittelemässä hevosen kanssa maataloustöiden tekoa, ihan vain ihasteltavana tai esimerkiksi kärryjä vetämässä. Great Gatsby on myös periyttänyt pomminvarmaa luontoaan, ja sitä onkin käytetty lähinnä kun on haluttu mahdollisesti kookkaampia, mutta ennen kaikkea hyväluonteisia hevosia.
eii. Johnson Big Boy oli suuri, 189cm korkea ori. Jo varsana se oli valtava, ja kokonsa mukaan se sai nimensäkin. Big Boy menetti emänsä ollessaan vain noin kuukauden ikäinen, mutta urhea pienisuuri varsa pääsi emänsä menetyksen tuottamasta hämmennyksestä hyvin nopeasti ylitse, vaikkei sille löytynyt sijaisemää. Sen omistajat huolehtivat kuiytenkin varsasta tunnollisesti ja siitä kasvoi luonteeltaan rohkea, mutta kuitenkin ihmistä erittäin hyvin kunnioittava ja totteleva ori. Big Boy kiersi paljon erilaisissa tapahtumissa ja näyttelyissä ja keräsi luonteestaan aina kehuja. Ori jätti jälkeensä kymmenkunta jälkeläistä, jotka ovat myös olleet hyväluonteisia ja toimivia kaikenlaisissa tilanteissa.
eie. Hortense oli kooltaan maltillinen, 170cm korkea, ja hieman hennon oloinen ruunikko tamma. Sen päätä koristi suurehko tähti, jonka lisäksi sillä oli etujaloissaan puolisukat ja takasissaan täyspitkät, edestä korkeammat sukat. Tamma ihastutti ulkonäkönsä symmetrian lisäksi myös liikkeidensä symmetrisyydellä, ja se olikin niin valjakko- kuin kouluhevosena oikein kaunis näky. Sen liike oli uskomattoman kevyt ollakseen raskaan kylmäverisen, ja se pärjäsikin kouluratsastuksen helpoissa luokissa hienosti myös puoliveristen joukossa, sillä kauniiden liikkeiden lisäksi se oli kellontarkka suorittaja teknisestikin. Kilpauransa jälkeen Hortense jäi omistajilleen eläkeläiseksi. Se jätti myös kaksi varsaa, jotka molemmat olivat hyvin samannäköisiä emänsä kanssa.
ee. Shamrock Avalon on emänsä ja muiden Shamrock-siittolan hevosten tapaan siitoskäytön lisäksi käyttöhevonen työ- sekä näytös- ja tilausajoissa. Piirtopäinen punaruunikko tamma on kaikin puolin perushevonen, ja sen vuoksi jopa herkästi unohdettavissa - ulkopuolisille. Tamman paremmin tuntevat muistavat sen varmasti siitä, että se seurasi tuntemiansa hoitajia koiran tavoin vapaana pitkin kotitilaa. Ei väliä, oliko tamma kiimassa vai varsan kanssa tai oliko pihapiirissä muuta hässäkkää, tamma pysytteli sitä ohjaavan hoitajansa vieressä kulkien samaa tahtia.
eei. Montague Maxwell oli hieman vaaleamman sävyinen ruunikko, jolla oli etujaloissaan matalat sukat ja päässään leveähkö piirto. Tunnetusta ja laadukkaasta suvusta tulevasta Maxwellista kaavailtiin alusta alkaen näyttely-, näytös- ja siitosoria, ja niiden parissa se elämänsä viettikin. Reipastempoisemmat näytökset ori joutui jättämään yhdentoista vuoden iässä kärsittyään pahan takajalkavamman. Jalka kesti kuitenkin siitoskäytön ja oria esitettiin yhä näyttelyissä ja messuilla, kuitenkin välttäen suurempia rasituksia ja treenaamista. Montague Maxwell periytti erittäin hyvää rakennetta ja suorituskykyä ja olikin tämän vuoksi varsin suosittu siitosori. Lopulta ori päädyttiin lopettamaan 23-vuotiaana kun takajalka alkoi vaivata jälleen.
eee. Shamrock Adeline puolestaan on Matthew Jonesin ja Shamrock-siittolan toinen A-tammalinjan edustaja. Tammalinja lähti siittolan kantatammaksi hankitusta laadukkaasta Amethyst-tammasta. Linjan tammat ovat pääasiassa olleet melko pienimerkkisiä, mutta Adeline oli tähän poikkeus neljällä korkealla sukallaan ja valtavalla läsillään. Vireäluonteinen tamma toimi siitoshevosen lisäksi myös kilpahevosena valjakkoajossa. Se olikin innokkuutensa ja esiintymishalunsa puolesta varsin miellyttävä kilpakumppani, joka antoi itsestään aina 110 % radalle päästessään.
|
syntymäpäivä
14.7.2017 10.3.2018 14.12.2018 |
omistaja
Possiikeri Penrose Shires Jannica VRL-04799 |
Results
|
44 VVJ-sijoitusta, joista 4 CUP-sijoitusta
1.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 1.3.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 1/30 1.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 1/40 1.3.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 5/40 4.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 2/30 6.3.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 2/30 7.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 5/30 9.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 1/30 11.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 11.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 1/40 12.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 3/40 14.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 6/40 18.3.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 3/30 19.3.2017 - VVJ - vaativa koulu - 5/40 23.5.2017 - VVJ - noviisi yhdistetty, pari - 1/29 21.6.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 5/35 22.6.2017 - VVJ - vaativa koulu - 2/35 28.6.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 5/35 30.6.2017 - VVJ-CUP - vaativa yhdistetty - 7/94 1.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 1/30 1.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 5/30 2.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 4/30 3.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 2/30 4.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 3/30 4.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 3/30 5.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 5/30 7.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 3/30 11.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 1/30 11.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 2/30 12.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 5/30 13.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 2/30 13.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 3/30 13.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 17.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 19.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 2/30 19.7.2017 - VVJ - vaativa koulu - 1/30 20.7.2017 - VVJ - vaativa tarkkuus - 5/30 6.8.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 7.8.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 9.8.2017 - VVJ - vaativa koulu - 1/30 10.8.2017 - VVJ - vaativa koulu - 4/30 30.11.2019 - VVJ-CUP - vaativa yhdistetty - 7/51 31.1.2020 - VVJ-CUP - vaativa yhdistetty - 1/35 29.2.2020 - VVJ-CUP - vaativa yhdistetty - 5/25 |
41 TYH-sijoitusta
14.12.2016 - TYH - tottelevaisuus - 1/8 11.1.2017 - TYH - tottelevaisuus - 1/16 6.2.2017 - TYH - käyntikoe - 4/32 7.2.2017 - TYH - metsäajo - 1/36 7.2.2017 - TYH - käyntikoe - 3/32 7.2.2017 - TYH - metsäajo - 2/10 8.2.2017 - TYH - metsäajo - 5/36 10.2.2017 - TYH - käyntikoe - 3/32 23.2.2017 - TYH - käyntikoe - 7/49 29.4.2017 - TYH - parikyntö - 2/16 30.4.2017 - TYH - käyntikoe - 3/38 2.8.2017 - TYH - käyntikoe - 6/45 23.9.2017 - TYH - parikyntö - 4/20 5.10.2017 - TYH - kyntö - 2/23 5.10.2017 - TYH - käyntikoe - 1/23 7.10.2017 - TYH - kyntö - 3/23 8.10.2017 - TYH - käyntikoe - 3/23 22.1.2018 - TYH - kyntö - 5/25 22.1.2018 - TYH - käyntikoe - 1/25 24.1.2018 - TYH - kyntö - 2/25 25.1.2018 - TYH - parikyntö - 1/15 27.1.2018 - TYH - kyntö - 4/36 27.1.2018 - TYH - käyntikoe - 2/34 27.2.2018 - TYH - käyntikoe - 2/20 1.3.2018 - TYH - käyntikoe - 2/20 21.3.2018 - TYH - parikyntö - 2/10 22.3.2018 - TYH - kyntö - 3/24 22.3.2018 - TYH - parikyntö - 1/10 23.3.2018 - TYH - parikyntö - 2/10 24.3.2018 - TYH - parikyntö - 3/10 25.3.2018 - TYH - käyntikoe - 3/39 26.3.2018 - TYH - käyntikoe - 3/39 27.3.2018 - TYH - käyntikoe - 1/39 13.6.2018 - TYH - kyntö - 2/19 15.6.2018 - TYH - kyntö - 5/29 19.6.2018 - TYH - kyntö - 3/29 26.6.2018 - TYH - käyntikoe - 3/27 30.6.2018 - TYH - metsäajo - 1/34 11.7.2018 - TYH - kyntö - 1/13 28.7.2018 - TYH - kyntö - 2/30 28.1.2019 - TYH - käyntikoe 3/20 |
22 KRJ-sijoitusta, joista 3 CUP-sij.
30.6.2017 - KRJ-CUP - HeB - 4/307 1.8.2017 - KRJ - HeB - 2/30 4.8.2017 - KRJ - HeB - 4/30 5.8.2017 - KRJ - HeB - 6/40 9.8.2017 - KRJ - HeB - 5/40 10.8.2017 - KRJ - HeB - 4/30 10.8.2017 - KRJ - HeB - 5/40 11.8.2017 - KRJ - HeB - 2/30 23.8.2017 - KRJ - HeB - 4/30 23.6.2018 - KRJ - HeC - 2/30 25.6.2018 - KRJ - HeC - 5/30 27.6.2018 - KRJ - HeC - 3/30 29.6.2018 - KRJ - HeC - 4/30 30.6.2018 - KRJ - HeC - 5/30 30.6.2018 - KRJ-CUP - HeB - 7/215 13.7.2018 - KRJ - HeB - 3/30 13.7.2018 - KRJ - HeB - 2/38 15.7.2018 - KRJ - HeB - 3/34 15.7.2018 - KRJ - HeB - 3/30 23.10.2018 - KRJ - HeB - 1/40 23.10.2018 - KRJ - HeB - 5/40 31.1.2019 - KRJ-CUP - Helppo B - 13/288 |
Dear diary
17.10.2020 Työhevosten laatuarvostelussa
Lokakuun puolivälissä pakkasin kaksi silmäterätammaani, ensimmäisen kasvattini Avellanan ja Gateawayn kasvatin Etheldredin hevosautoon ja suuntasimme työhevosyhdistyksen arvovaltaisen tuomariston arvioitavaksi. Kaiken nähneet tammat matkustivat ja esiintyivät tapansa mukaan moitteettomasti, suorastaan esimerkillisesti, ja molemmat isot ruunikot palkittiinkin saavutuksiensa ja laatunsa puolesta I-palkinnoilla.
Itselleni harvinaislaatuista ylpeyttä omasta työstäni sain kokea erityisesti Avellanan kohdalla: Tamma sai täydet 15 pistettä luonteestaan tuomarikommentein "Kattava, hauska ja todella perusteellinen luonne, joka pituudestaan huolimatta oli hyvin soljuvaa luettavaa!", jonka lisäksi sen kokonaispisteet (123 p.) ovat tällä hetkellä korkeimmat saavutetut. Jopa minun, joka harvoin olen tyytyväinen saati ylpeä, täytyy myöntää, että nyt todella oli sen hetki. Toivottavasti A-linjan seuraavat tammat jatkavat Avellanan jalanjäljissä.
17.2.2019 Työajovalmennys Norrgårdissa, valmentajana Tyyne (VP)
Kun huomasin, että Norrgårdissa järjestettiin avajaispäivänä työhevosvalmennusta, osallistuin valmennukseen innokkaan odottavaisin mielin. Koska kutsussa lupailtiin monipuolista treeniä, johon sisältyisi muun muassa valjastamista, erilaisia kuuliaisuustehtäviä ja vähän vetotreeniä tukkien parissa, osallistuin valmennukseen ensimmäisen kasvattimme, hieman lellipennun maineessa olevan Lanan kanssa, sillä se kaipaa valmennuksista nimenomaan monipuolisia tehtäviä. Lisäksi, kuten sanottua, se on ehkä aavistuksen piloille lellitty, joten pienet kuuliaisuusharjoitukset eivät varmasti tekisi pahaa.
Koska sää oli Suomessa haastavampi kuin olin uskaltanut arvaillakaan, olimme vähän myöhässä aikataulusta ja Norrgårdiin perille päästyämme pääsimme hyvin nopeasti tallinpitäjän oppiin. Alkuun katsoimme yhdessä valjastusta, ja sain paljon kehuja sujuvuudesta, mutta myös kommentteja muutamista eroavaisuuksista heidän tapaansa. Mitä ilmeisimmin myös hevosen valjastamisesta löytyy kulttuurieroja. Onnekseni hevonen seisoi rauhallisesti paikoillaan, joten minun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin mukavaan jutusteluun - ja niihin pariin pikkuseikkaan jotka tallin napakka emäntä minun tahtoi korjaavan heidän tyylilleen. Kun valjastus oli kunnossa, lähdimme tekemään maastossa kuuliaisuustehtävää ohjasajaen, johon kuului muun muassa pysähdyksiä, peruutuksia ja porttitehtäviä, jossa avattiin ja suljettiin portteja pienessä tilassa. Porttitehtävä oli hauska idea ja meille myös haastava, sillä en ole koskaan ajatellut, että sitäkin voisi treenata!
Tyyne oli lopulta tyytyväinen näkemäänsä, joten pääsimme jatkamaan matkaa tukeille, jotka olivat jännittäneet minua etukäteen jonkin verran. Tukit ovat meille melko tuttuja - tavallaan - mutta Lanan kanssa on kieltämättä vierähtänyt jo tovi edellisistä tukkihommista, joten oli kuitenkin kivaa päästä treenaamaan niitä huolellisesti ajan kanssa. Ja mikäpä olisi parempaa treeniä hevoselle, kun tukkien vetäminen lumihangessa! Kun tukkien sidonta oli katsottu kuntoon, lähdimme vetämään tukkeja ensin lyhyttä matkaa ja vähitellen onnistumisten myötä pidensimme matkaa entisestään. Aluksi Lana meinasi rykäistä tukin liikkeelle vähän turhankin tomerasti, mutta lopulta löysimme kultaisen keskitien ja homma alkoi sujua pehmeän jouhevasti. Itseasiassa tukkien vetäminen vaikutti myös hevoselle oikein mieluisalta puuhalta, joten ehkä meidän tarvitsee keksiä kotitallillekin jostain muutama tukki. Varsinkin, kun hanget ovat vielä paikallaan, ja tukki luistaa joutuisammin!
Mukana ollut hevosenhoitaja nappasi meistä tukeilla jopa yllättävänkin kivan kuvan, ja valmennuksen päätteeksi postasin sen niin tallin kuin omallekin some-tileilleni saatesanoilla "Even the British Giant did well in a Finnish forest! So happy and proud of how Avellana did today. Such a great day with great company!". Se kuvasti tätä päivää ja fiilistäni paremmin kuin mikään!
14.2.2019 Värinäyttelyissä, kirjoittanut omistaja
Ystävänpäivänä suuntasimme hevosen lauman kanssa kohti Orange Wood Ranchia ja heidän järjestämiään, jokavuotisia Ystävänpäivän Värinäyttelyitä. Mukaan lähti hevosia lähes jokaiseen luokkaan: Kimojen ja muiden vaaleiden Dominantti Valkoinen-luokkaan lähtivät isä ja poika jätit, eli täysin valkoiseksi kimoutunut Odds Of Vengeance sekä vielä osittain harmahtava Penrose Lancelot. Mustien tai muuten hyvin tummien Uljas Musta-luokkaan silmäteräni Aethon Dustin ja lähinnä tiukkapipoiseen treenaamiseen ja suorittamiseen tottunut oma kasvattini Penrose Victoria. Selkeästi ruskeiden Rusko-luokkaan lähtivät ensimmäinen kasvattini Penrose Avellana sekä muualla asuva esteorini, hannoverilainen Recall 21. Laikukkaille tarkoitettuun Mansikki-luokkaan oli puolestaan ilmoitettu kaksikko Avraham ja Glopeland's Elsy. Viimeinen meidän mukanamme ollut olikin riemunkirjavien Prisma-luokkaan ilmoitettu appaloosani Shenandoah RWR. Valitettavasti voittoja ei meille tällä kertaa herunut, mutta pari hyvää sijoitusta ja ennen kaikkea ihania kommentteja saalistettiin mukaan - hyvän mielen lisäksi tietty!
Avellanan vuoro oli kolmannessa eli Rusko-luokassa. Lana pistikin heti isäänsä paremmaksi hurmaten yleisönsä aivan täysin, ja näin ollen jatkaen toiselle kierrokselle. Päivän edetessä Lana myös virkistyi entisestään, ja sitä sai ihan jo pidelläkin, niin tarmokkaasti se polki menemään. Eihän se kilttinä minnekkään varsinaisesti ollut lähdössä, mutta ihmisen alkoi vaan olla hankala pysyä tamman mukana. Onneksi se on niin perso herkuille, ettei tarvitse kuin vähän rapistella taskua, niin tamman huomio on välittömästi ihmisessä.
Sekä tuomarit että yleisö ihastuivat tamman kokonaisolemukseen niin, että meidän tiemme veikin aina finaalikehään saakka! Voittoon asti emme yltäneet, mutta valtavan tyytyväinen saa olla kyllä kolmanteenkin sijaan. Lisäksi saimme ehkä maailman sympaattisimman kunniamaininnan "Tekisi Mieli Mennä Halimaan" ja ihanat tuomarikommentit: "Tuomari halusi halata tätä kaveria. Kiltti jättiläinen, jolla oli kehässä valpas ja utelias katse. Sydäntensulattaja, ehdottomasti."
10.3.2018 She's here!, kirjoittanut omistaja
Sumuisena maaliskuun aamuna kukonlaulun aikoihin heräsin tallimestarini Johnin rymistellessä huutaen sisälle talooni.
- Vivian! She's here! kaikui eteisestä.
- What? Who? Ei tänne pitäisi ketään olla tulossa? mutisin tokkuraisena ja kirosin itseni. Miksi koskaan olinkaan kertonut Johnille vara-avaimen paikan?
- Ei tässä nyt Vivian ihmisistä puhuta! Se odottamasi tammavarsa! Avellanan varsa! John huusi minulle oven takaa hieman närkästyneeltä kuulostaen. Puolitoista vuotta tallinpitoa ei ollut vielä onnistunut muokkaamaan minusta aamuihmistä. En minä sille mitään voi.
Samalla minulla alkoi pikkuhiljaa sytyttää. Totta tosiaan, Avellanan ja Farleyn varsa, tammaksi ultrattu, A-linjani seuraava jatkaja! Päästyäni ajatusketjuni loppuun pinkaisin salama ylös sängystä, syöksyin tukka tuhannen solmussa yöpaitasillani eteiseen, josta nappasin ensimmäiset saappaat ja lämpöisen takin ja jatkoin matkaa sanaa sanomatta kohti tallia pöllämystyneen Johnin jäädessä hetkeksi katselemaan, että piruko tuohon tallinpitäjänaiseen taas iski. Muutaman sekunnin kuluttua hän harppoi perääni hihkuen jotain hyvästä voinnista ja rauhasta. Sen enempää en kuullut innoltani. Pian olinkin jo suuren varsomiskarsinamme luona, jonne kurkatessani näin kaksi kaunista ruunikkoa päätä. Isompi, Avellana, hörähti tervehdykseksi, pienemmän, vielä nimeämättömän "pikku-A:n" kurkistellessa uteliaasti emänsä takaa. Avellanan hieman siirtyessä pienokainen paljastui kokonaan, enkä voinut kuin huokaista.
- What a beauty she is! Kaunis kuin koru.
- Amethyst, John mutisi.
- Mitä mutiset?
- Amethyst. Ametisti. Sopisi nimeksi.
- Amethyste... minä puolestani mutisin. Kyllä. Laitetaan -e sinne loppuun, vähän ranskalaisittain. Fiini ja kaunis, kuin ranskatar.
10.7.2017 Kouluvalmennus Varjolinnassa, kirjoittanut Varjotar
Tunnin kulku: Valmennuksen pääaiheena oli pohkeenväistö ja siirtymiset. Verryttely aloitettiin käynnissä tekemällä voltit joka kulmaan, lyhyelle sivulle pysähdys ja pitkille sivuille kaksi pysähdystä. Seuraavaksi otettiin ravia mukaan sekä käynti-pysähdyssiirtymisiä omassa tahdissa. Suunnanvaihdon jälkeen ravattiin heti ennen käyntiin ottamista. Oli aika alottaa väistöt, että käännettiin pituushalkasijalla ja siitä väistettiin jompaan kumpaan suuntan vuorotellen. Väistön jälkeen nostettiin ravi ja ravattiin ympyrä lyhyelle sivulle aina pitkän sivun puoleen väliin asti. Samaa toistettiin toisessakin suunnassa hetken ajan ennen taukoa. Tauon jälkeen otettiin väistökaaret, että kulmasta väistettiin keskelle kenttää ja muutaman askeleen jälkeen takaisin. Väistön jälkeen nostettiin laukka ja ympyrät tehtiin lyhyille sivuille. Sama homma toiseen suuntaan. Loppuravit omassa tahdissa ympyröitä, voltteja ja siirtymisiä.
Ratsukkokohtaiset kommentit: Alkuverryttelyssä Lana alkoi kyllästyä saman toistamiseen. Tamma alkoi keksiä omia juttuja matkan varrelle ja leikkiä säikkyä, että kentän laidalla oleva suolasäkki oli kamalin asia ikinä. Mitä se edes teki siellä? Kehotin ratsastajaa tekemään enemmän siirtymisiä ja pidentää väistön tahtia: välillä jyrkemmin, välillä loivemmin, ettei Lana kyllästy. Kun Vivian alkoi keksiä tammalle enemmän tekemistä, alkoi yhteistyö sujua paremmin. Väistöillä ratsastaja sai huolehtia, että ulkolapa tuli mukaan eikä tamma puskisi liikaa vinona liikkeen suuntaan. Muuten väistöt olivat siistejä ja hyvin suoritettuja, että nuori tamma alkoi hakeutua oikealle muodolle. Laukan nostot olivat siistejä, vaikka ison hevosen laukka oli voimakasta ja tila tuntui loppuvan kesken. Yleisesti ottaen hyvin mennyt valmennus, kunhan hevosen laittoi kokoajan tekemään eikä päästänyt tekemään omia.
28.7.2017 Valjakkovarsojen laatuarvostelussa, kirjoittanut omistaja
Helmikuun lopussa oli aika täyttää rekka nuorilla tulevilla valjakkotähdillämme ja suunnata kohti valjakkovarsojen laatuarvostelua. Mukaan lähti 3-vuotias erilainen nuori ja pikkupiru, shetlanninponiherra Kruunun Gingershot, sekä näitä isompia sitten 4-vuotiaat tamma Penrose Avellana ja ori Lord Ramsey.
Avellanan vuoro oli Gusin jälkeen. Tamma oli oma utelias ja vireä itsensä ja liikuskeli taitavasti hurmaamisen ja ärsyttämisen rajamaastossa, pysytellen juuri ja juuri hurmaamisen puolella. Suvustakin saatiin hyvät pisteet, mitä rehellisesti sanottuna odotinkin. Onhan tämän vanhemmat hienot ja kivat. Käyttökoetta odotan aina hieman kauhulla, oli kyseessä mikä tahansa hevonen. Itseäni meinaa ainakin vielä vähän jännittää, niin pelkään pilaavani hienojen hevosteni mahdollisuudet hyviin pisteisiin. Tänään kuitenkin oma pää pysyi hyvin kasassa. Kun Avellanakin toimi mitä hienoimmin kurvailimme käyttöosuuden ykkössijalle, jonka myötä saimme siitä täydet viisi pistettä arvostelua varten. Lopputulemana Avellanalle hienot 28 pistettä ja I-palkinto! Olipa epäuskoinen fiilis kun ensimmäinen oma kasvattini arvostettiin näin korkealle!
17.1.2017 Ensimmäistä kertaa selkään, kirjoittanut omistaja
Lana on ollut varsin oppivainen, mutta hyvin selväksi on käynyt myös se, että sen kanssa hommat kannattaa pitää mahdollisimman monipuolisena. Aavistuksen turhan vilkkaana tapauksena sen keskittyminen meinaa kärsiä, mikäli se kokee tehtävän liian tylsäksi, oli syy sitten liiallinen helppous tai se, että samaa asiaa jankataan turhan kauan. Tästä syystä päätin ratsuttaa tamman jo nuorena, vaikka ratsupuolen kilpaura on suunnitteilla vasta työ- ja valjakkohommien ollessa voiton puolella.
Olin päässyt juoksuttamaan Lanaa yksin jo useampaan otteeseen, ja viimeisillä parilla kerralla minulla oli taas ollut apukäsiä mukana, jotta pääsin myös satuloimaan tamman. Lana ei ollut ollut satulasta moksiskaan, ja kun olin jo alkanut lisätä hieman painoa satulan päällä makoillen, oli reaktio lähinnä ihmettelevä. Parilla ensimmäisellä kerralla Lana oli kääntänyt päänsä minuun päin, ikään kuin kysyen, että mitähän ihmettä oikein meinaan. Tarkistuksen jälkeen se kääntyi takaisin sitä pitelevän puoleen kerjäämään herkkuja.
Tänään oli vihdoin aika nousta kyytiin saakka. Sää ei tietenkään suosinut, vaan vettä tuli melko reilustikin, mutta jääräpäisenä päätin pysyä suunnitelmassa. Ei sitä sadetta voi jatkossakaan alkaa väistellä. Lana ei tuntunut olevan sateesta moksiskaan, ja seisoskeli rauhallisesti minun noustessa sen kyytiin. "Entäs jos koitettas samantien kävelläkin, kun ei tää tunnu sanovan mistään mitään", tallimestarini John kysyi. Hetken epäröityäni annoin Johnille luvan pyytää tammaa rauhallisesti eteenpäin. Avellana harppasikin isolla askeleella eteenpäin, mutta pysähtyi heti sen jälkeen hämillään. Rapsuttelimme tammaa ja annoimme sen miettiä hetken asiaa, jonka jälkeen pyysimme sen uudelleen liikkeelle. Nyt tamma käveli hienosti ja John saikin itse pyytää tammaa pysähtymään pienen pätkän jälkeen. Kehutulvan ja hetken mietinnän jälkeen otimme vielä yhden kävelypätkän, jonka jälkeen totesin, että tämä riittää tältä erää. Tuntui, että ahnehdimme jo nyt, joten ei pidä alkaa leikkiä tuurillaan.
5.11.2016 Penrose Shires'n ensimmäinen kasvatti syntyi!, kirjoittanut omistaja
Marraskuun alun synkässä ja kosteassa aamuhämärässä kömmin tuttuun tapaani tokkuraisena zombina talliin heittämään hevoset pihalle aamuheinille. Tallissakin ehdin pyöriä jo hyvän tovin, enkä huomannut yhtään mitään. Sitten kuului vieras ääni. Wait a minute, was that..? Kyllä, olihan se! Se oli varsa! Ava, minkä menit tekemään, ilman mitään varoituksia pukkasit lapsen pihalle! Illalla tamma ei näyttänyt vielä minkäänlaisia merkkejä varsomisesta, mutta siellähän se karsinassa oli. Sievä tammavarsa, joka varsin tomerin ja päättäväisin askelin tallusti ensin maitobaarille ja sitten minut ovella nähdessään luokseni katsomaan mikä ihme sinne oikein oli saapunut. Jopa meikäläisen kova sydän heltyi ja taisin vieräyttää pari onnenkyyneltä varsaa ihastellessani. Niin tomerana se tutki kaikkea ja välillä tutustui huudellen naapureihinsa. Lieköhän tyttö perinyt isänsä puheenlahjat. Jos kyllä, niin alkaa olla jo hyvin ääntä tallissa...
Hetken ihailtuani tulokasta etäämmältä uskaltauduin karsinaan sisälle. Ava ei ollut milläänsäkään vaan oma lempeä itsensä, ja varsakin tuli lähes hetkeäkään epäröimättä minua tervehtimään. Olin tietysti utelias näkemään oliko tulokas ori vai tamma, sillä molemmille oli jo suunnitelmat ja nimet valmiiksi mietittyinä. Pian pääsinkin kutsumaan tulokasta Avellanaksi.
Age
|
5.11.2016 - syntyi
25.11.2016 - 1v 5.12.2017 - 2v 5.1.2017 - 3v 5.2.2017 - 4v |
5.4.2017 - 5v
5.5.2017 - 6v 5.6.2017 - 7v 5.7.2017 - 8v 5.9.2017 - 9v |
5.11.2017 - 10v
5.2.2018 - 11v 5.5.2018 - 12v 5.8.2018 - 13v, josta alkaen ikääntyy epäsäännöllisesti |
