om. Vivian Penrose (VRL-14429), kasv. Ravenwood Ranch
kenttäratsu (CIC1: HeA/115cm/110cm) kilpailukäytössä, tarjolla jalostukseen |
Noh, kyllähän tämä aikamoiseksi pakkaukseksi osoittautui, mutta ensimmäisen päivän kauhistus ja epäily on pikkuhiljaa alkanut karista. Sheila todella on fiksu tapaus, joka myös pitää huolen omasta tilastaan. Se ei varsinaisesti ole yhden ihmisen hevonen, mutta se todella vaatii tutustumista, ennen kuin alkaa täysin luottaa ja toimia. Tutustumisvaiheessa tamma kannattaa hoitaa sidottuna, mutta narujen täytyy olla vetopaniikkilukoilla varustettu. Sheila käyttää sätkyilyä testailuun tallissakin, mutta jo sidottuna seisominen hillitsee sitä. Satunnaisesti se ottaa silti ihan kunnon sätkyjä, ja tällöin on parempi, että ennemmin lukko aukeaa, kuin että Sheila kehittäisi itselleen vetopaniikin. Tamma ei tarkoituksella vahingoita ihmistä esimerkiksi puremalla tai potkimalla, mutta äkkinäisten liikkeiden takia kannattaa pysyä varman rauhallisena, mutta ehdottoman valppaana.
Ratsastaessa tamma on aika sähikäinen. Koko ajan menossa. Mulle on vakiintunut tavaksi kävelyttää tamma alkuun ja loppuun maasta, sillä mun on helpompaa reagoida sen mahdollisiin testaamisen ja tylsyyden vuoksi tekemiin loikkiin maasta käsin. Selässä ollessa tulee harvoin annettua Sheilalle täysin pitkää ohjaa, että tamman saa takaisin alle sitten tarvittaessa mahdollisimman nopeasti. Lisäksi tää tosiaan malttaakin kävellä kaikin puolin paremmin ja rennommin talutettuna.
Käyntityöskentelyyn ei tammalla meinaa päätä olla ollenkaan, ja muutenkin kouluosuus on aina se meidän kompastuskivi. Kiireinen, tahtirikkoja ja hätäinen ovat varsin vakiintuneita kommentteja niin valmennuksissa kuin papereissa. Ravikin muistuttaa tahdiltaan erityisesti superenergisinä päivinä ennemmin ompelukonetta kuin kouluratsua, joten pisteet raavitaan kasaan sitten laukkaosuuksilta. Laukassakin Sheila käy kyllä melko kierroksilla, mutta on se silti selkeästi eniten elementissään. Se ei siedä ratsastajalta suussa roikkumista ja on toki muutenkin varsin herkkä. Sheilaan on kuitenkin uskallettava vain ottaa kunnollinen kontakti, jotta sen saa ratsastettua avuille ja läpi.
Hypätessä tammasta saakin sitten jo ihan erilailla irti. Toki se on tutun kiireinen, mutta myös varsin varovainen ja ennenkaikkea ketterä. Vieraampaa tai ajatuksissaan harhautunutta ratsastajaa Sheila saattaa testata viimehetken stopeilla tai ohipujahduksilla, mutta tilanteen tasalla olevan ratsastajan kanssa se kyllä hyppää mitä vaan ja oikeastaan mistä vaan. Sillä, hypätäänkö maastossa, kentällä tai maneesissa ei ole merkitystä. Kaikkialta löytyy tarvittaessa jotain säpsyttävää, mutta kaikkialla tamma on myös aivan yhtä varovainen. Sheila on erittäin reipas etenijä, mutta ei kuitenkaan ryöstä.
Matkustaminen sujuu tamman kanssa jopa yllättävän hyvin. Jostain ihmeen syystä Sheila tuntuu jopa nauttivan matkustamisesta, joten tuttuun koppiin se kömpii yleensä lähes mukisematta. Toki niitäkin päiviä sattuu mukaan, kun tuulee liian kovaa ja vielä väärästä suunnastakin, ja tällöin lastaamiseen voi mennä tuntikin. Kilpailupaikalla tamma on sitten taas oma räjähdysherkkä itsensä. Sheila kuuluu niihin hevosiin, joiden kanssa on erittäin helppo ymmärtää sääntö, että hevosia käsitellään kuljetusauton ulkopuolella ainoastaan suitsittuna. Tamma ottaa todella herkästi syttyä ympäristöstä, ja kun useampikin hevonen voi kilpailupaikalla olla jännittynyt, saa tämän kanssa olla todella tarkkana. Oikea mielentila tamman käsittelyyn kilpailupaikalla on se hiuksenhieno raja jännittyneisyyden ja rennon tarkkaavaisuuden rajalla. Jos Sheila vaistoaa narua pitkin käsittelijän jännittyneisyyden, on se sitten menoa.
Pedigree and offspring
|
|
Isältään Saskachewanilta Sheila on perinyt ---. Isän puolen suku on ratsutettu pääasiassa englantilaisittain, ja isälinjasta juontaa juurensa myös Sheilan painottuminen kenttäratsastukseen. Isälinjan kenttä-/yleisratsujen lisäksi isän puolen suvusta löytyy täysin kouluratsastukseen painottuneita hevosia. Ainoastaan iei. Spirit Medallion on koulutettu niin englantilaisittain kuin myös lännenratsastukseen, ja molemmilta puolilta ori on myös haalinut sijoituksia.
Emältään RWR Insomnialta, joka on siis myöskin Ravenwood Rachin kasvatti, Sheila on perinyt luonteeseensa epäileväisyyden. Emä Insomnia itse on todella säikky, Sheilan lähinnä käyttäessä sätkyilyä ihmisen testaamiseen. Emän puolelta Sheilan suku on täynnä lännenratsuja. Yhä netistä löytyvistä jokainen on haalinut itselleen parisenkymmentä sijoitusta kilpailuista, jonka lisäksi iso osa on myös työskennellyt säännöllisesti kotitiloillaan. Sheilallakin olisi siis varmasti annettavaa myös westernin puolelle.
Shenandoah RWR on tarjolla niin appaloosa- kuin risteytysjalostukseenkin. Ota yhteyttä [email protected].
Results
32 KERJ-sijoitusta
26.11.2016 - Hengenvaara - harrasteluokka - 4/23 30.11.2016 - Hengenvaara - harrasteluokka - 2/23 7.12.2016 - Mörkövaara - tutustumisluokka - 2/29 8.12.2016 - Mörkövaara - tutustumisluokka - 4/29 10.12.2016 - Mörkövaara - tutustumisluokka - 1/29 14.12.2016 - Mörkövaara - helppo - 4/19 22.12.2016 - Vähäpelto - helppo - 2/30 28.12.2016 - Vähäpelto - helppo - 1/30 3.1.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 2/17 9.1.2017 - Littleness - CIC1 - 3/30 9.1.2017 - Vähpelto - CIC1 - 4/17 11.1.2017 - Littleness - CIC1 - 4/30 13.1.2017 - Littleness - CIC1 - 2/30 13.1.2017 - Romilly - CIC1 - 3/30 14.1.2017 - Littleness - CIC1 - 4/30 14.1.2017 - Romilly - CIC1 - 3/30 15.1.2017 - Ribcage's Warmbloods - CIC1 - 4/21 15.1.2017 - Tuiskula - CIC1 - 2/30 27.1.2017 - Ruuti - helppo - 3/30 28.1.2017 - Kievarinkuja - CIC1 - 2/25 29.1.2017 - Ruuti - helppo - 3/30 30.1.2017 - Kievarinkuja - CIC1 - 5/25 1.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 4/30 3.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 5/30 5.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 5/30 8.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 4/30 12.2.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 2/30 13.2.2017 - Dainty - CIC1 - 4/30 14.2.2017 - Turmeltaja - CIC1 - 1/30 17.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 1/30 18.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 1/30 20.2.2017 - Vähäpelto - CIC1 - 4/30 |
-
|
Dear diary
4.12.2016 Nuorten kilpailupäivä Stall Sjöholmassa
Joulukuun alussa suuntasimme Sheilan kanssa Stall Sjöholmaan nuorille ja kokemattomille ratsukoille suunnattuihin esteratsastuskilpailuihin. Me suuntasimme 80cm luokkaan. Tamma oli jälleen varsin vireä ja sähäkkä, joka tällä kertaa näkyi kyttäilynä ja sen aiheuttamien huonojen lähestymisten takia puomeina. Näin ollen jäimme tuloksissa yhdeksänsiksi yhdentoista ratsukon joukossa, vaikka aikamme varsin reipas olikin.
"Hauskanvärisellä Sheilalla oli runsaasti pilkettä silmäkulmassa. Tammalla oli notkea laukka, mutta tahdin ylläpitäminen oli toisinaan hieman epätasaista, kun se yritti kuikuilla maneesin laidoille. Sheila saattoi ajautua liian lähelle estettä ja nappasi puomin mukaansa etujaloillaan. Ilmeisen herkkäjalkainen tamma otti kolautuksista hieman itseensä ja seuraavilla hypyillä jätti ratsastajansa pieneksi yllätykseksi roisit ilmavarat."
22.11.2016 Nuorten maastoestevalmennus Oak Tree Ranchilla
Tämänpäiväiseen valmennukseen oli saapunut erikoista sakkia: pikkuinen ja vähän liiankin iloinen connemaraori Bubba omistajansa Kiaran kanssa, kaunis, tutun näköinen appaloosasähikäinen Sheila ja vielä toinen connemaranketale Gemma nårjalaisen tuttavan Thoran alla. Ratsukot verkkailivat toisiaan epäluuloisesti kyräillen pikkukentällä. Toivoin todella, että kolme jännittynyttä nuorta ei lietsoisi jännitystä keskenään.
"Okei, hiillostan ensin ensikertalaista. Vivian, tartutat jännityksesi Sheilaan. Käännä voltille, johda sisäohjalla ja hiero ja rapsuttele säkää sisäkädellä", ohjeistin.
Pikkuruinen appaloosatamma kipitti lyhyttä ja jännittynyttä ravia selkä hieman notkolla ja pää ylhäällä, joten ohjeistin ensin Viviania löytämään yhteisen sävelen Sheilan kanssa. Meno näytti muutaman voltin ja rauhoittelun jälkeen paremmalta, tamma taisi keksiä omistavansa selkälihakset.
"Parempi. Jos et luota ratsuusi, miten se voisi ikinä luottaa sinuun? Uskalla antaa ohjaa, muuten se ei voi rentoutua. Teidän kannattaa työstää ihan kahden kesken maasta työskennellen luottamustanne, ilman sitä mikään ei onnistu", sanoin Vivianille.
- -
Päällä vartin verkkailun jälkeen suuntasimme jonossa metsään. Selitin suunnitelmani matkalla. "Okei, tänään harjoiteillaan vesiestettä, alas-ja ylöshyppyjä sekä jyrkänteitä. Ehkä ehdimme myös banketille. Hyppääminen ei ole nyt se pääasia", sanoin.
Sain vastaukseksi muminaa kastumisesta. "Ei muttia, tehän tulitte tänne kastumaan! Menemme kuitenkin ensin alas-ja ylöshypyille", sanoin.
Aloitin jälleen Sheilasta ja Vivianista. Sheila oli taas aika jännittynyt ja kyttäsi jatkuvasti polun viereistä pusikkoa. Ensin oli vuorossa ylöshypyn harjoittelua.
"Ota ravilähestyminen ja kannusta, muista antaa kunnolla ohjaa!" huutelin. He tulivat luonnollisesti matalalta, noin 50cm korkeudelta. Lähestyminen oli jännittynyt ja Sheila oli hyvin epävarma.
"Rauhoita äänellä ja hiero säkää, niin ne emät rauhoittavat varsojaan. Olen sen mami!" huutelin.
Tamma seisahtui ylöshypylle, mutta Vivian sai sen kannustettua ylös. "Hiieno hyppy! Kehu kunnolla! Seuraavaksi Kiara ja Bubba", sanoin.
- -
Parin toiston jälkeen vaihdoimme alashyppyyn. Se toistettiin samalla esteellä, mutta eri suuntaan.
"Ja ensin grillataan Sheilaa ja Viviania, käyntilähestyminen!" sanoin.
Voivoi, ainakin yritti olla käyntiä. Sheilan tuijottamasta päästä pisti esiin musta lampaan pää, joten tamma sai slaagin. Kävin häätämässä lauman matkoihinsa ja päädyin rauhoittelemaan Sheilaa. Onneksi neiti selvisi traumastaan nopeasti ja suorittikin tehtävän oikein hienosti käynnissä sekä ravissa.
- -
Viimeisenä oli vuorossa vesieste ja banketti. Aloitimme kuitenkin nyt siltä banketilta, kun oli vielä ylös-ja alashypyt tuoreessa muistissa. Osoitin 40 sentin kohdan Sheilalle ja Vivianille.
"Ravilähestyminen, rauhoita! Ohjaa vain keskelle ja rohkaise! Muista antaa kunnolla ohjaa!" huutelin.
Sheila ei kuitenkaan ihan ymmärtänyt banketin ideaa, vaan yritti loikata koko rakennelman yli. Se ei kuitenkaan kaatunut, ja urhea Vivian pysyi hyvin selässä.
"Ota vain uudestaan, nyt käynnissä", ohjeistin.
Sheila oli edelleen hieman hämmentynyt, mutta tajusi esteen idean. Se ylitti banketin hyvin, ja osoitti innostuksen merkkejä, kun pääsi ylittämään sen ravissa.
"Super! Kehu!" huutelin.
- -
Vesieste, tuo märkä mörkö. Sheila tuijotti suurta ja mahtavaa vesihautaa silmät lautasina.
"Äh, mene tuonne puroon uimaan sen kanssa hetkeksi. Aloitetaan Bubbasta", sanoin.
- -
"Sheila ja Vivian, oletteko tarpeeksi märkiä?" kysyin. "Joo..." Vivian vastasi.
He tosiaan olivat, Sheila oli suostunut kastamaan kavionsa. Tamma onneksi oli jo tottunut Uuden-Seelennnin mielenkiintoisiin vesistöihin ja ravasi vesi roiskuen haudan läpi.
"Kehu! Sitten alashypylle käynnissä", sanoin.
Sheila epäröi, ja stoppasi alashypylle. Lepertelimme Vivianin kanssa tammalle kilpaa, ja se uskaltautui hyppäämään rusehtavaan veteen. Kehuimme neidin maasta taivaisiin ennen ravilähestymistä. Sheila alkoi taas innostua, ja hyppäsi lennokkaasti alashypyltä ja laukkasi vesihaudan läpi.
"Hienoa! Nyt riittää, hienosti meni kaikilla! Kävellään takaisin tilalle, siellä voitte ravailla vielä, jos haluatte!" sanoin.
10.11.2016 Irtohypystilaisuudessa Kuuramaassa
Päätimme lähteä Sheilan kanssa käymään irtohypytystilaisuudessa lähinnä ajatellen sitä harjoituksena matkustamiseen ja "kilpailupaikalla" toimimiseen. Tamma matkusti jopa yllättävän hyvin, mutta vieraassa paikassa käytöksessä on vielä petrattavaa. Omaa vuoroa odottaessa tamma sätkyili ihan turhanpäiten, ja pitipä sen omalla hyppyvuorollaankin ensimmäisellä kerralla kokeilla että onko muka pakko hypätä, ja kujasta selviämisen jälkeen piti vielä saada rallittaa hetki ennen kuin sopi antaa kiinni. Tällä kertaa yksi porsastelukerta riitti, ja loppuajan Sheila käyttikin energiansa itse hyppäämiseen. Ja piru vie tamma hyppäsi hyvin! Hypyt olivat kerta toisensa jälkeen kissamaisempia ja terävämpiä, joka lupaakin varsin hyvää tamman uraa ajatellen. Pyysin jättämään hypyt vain metriin, että pääsemme varmasti lopettamaan hyvään kokemukseen. Kyllä mulle joku kommentoikin, että olisihan tuo enemmänkin mennyt, mutta totesin vain ettei tämän kanssa pidä leikkiä tulella. Hirmuisen hyvällä fiiliksellä päästiinkin kotimatkalle!
20.10.2016 Maastossa Sigurin ja Avan kanssa
Tänään olin luvannut käyttää Avaa hieman maastossa, sillä sen liikutus oli painottunut jo monta viikkoa vain omille kentille. Avan lisäksi olin ajatellut ottaa käsihevoseksi Sheilan, sillä nuorena tammana sen oli hyvä myös tutustua lähiympäristöön. Ava oli sitä paitsi loistava vanhempi esimerkki Sheilalle maastokäyttäytymisen suhteen - lenkistä tulisi varmasti onnistunut.
Ava oli helposti hoidettu kuntoon, mutta Sheila tuntui hieman epävarmalta ja hätäiseltä. Sain sen kuitenkin hoidettua, ja pääsimme pian molempien hevosten kanssa tallipihalle. Eräs tallityöntekijä tuli auttamaan minut selkään ja ojensi sitten Sheilan riimunarun toiseen käteeni. Ajattelimme pysytellä aivan lähimaastoissa, sillä Sheila saattoi pahimmassa tapauksessa lähteä testailemaan taluttajaa ja karata omille teilleen.
Ava sen sijaan oli alusta asti todella mukava ratsu. Se käveli hitaasti mutta varmasti eteenpäin ja kuunteli hyvin apujani. Kuljimme rauhassa pitkin ohjin, mutta Sheila olisi halunnut lenkkiin enemmän vauhtia. Huomattavasti suurikokoisempi Ava kuitenkin tuntui jollain tapaa rauhoittavan Sheilaa, sillä tämä alkoi jossain välissä kulkea vierellä ihan siedettävästi. Jokainen puu ja kivi oli kuitenkin skannattava katseella läpi - Ava taas katsoi mielellään maata kohti ja käveli sinne minne pyysin.
Kiersimme tallipihalla sekä hieman hiljaisella metsäpolulla. Näiden kahden tamman kanssa oli ihan mielenkiintoista kävellä, sillä niillä oli selkeästi eri käsitys siitä, kuinka maastossa tuli kulkea. Piti vain muistaa, että Sheila oli nuori ja sekin oppisi varmasti vielä hyväksi maastohevoseksi sitten aikanaan. Lopulta saavuimme tallipihaan, joten hyppäsin alas Avan selästä ja lähdin taluttamaan hevosia sisälle. Ihan mukava reissu, mutta Sheilaa kannatti kuitenkin vielä hetken aikaa taluttaa yksinään, jotta se oppisi kuuntelemaan paremmin taluttajaa ja tottuisi maastoon.
24.9.2016 Pienillä maastoesteillä Vähäpellossa, valmentajana VP
“Istu vaan ihan rohkeasti takaisin perusistuntaan, jos se lähtee viemään sua kun märkää rättiä. Sitten kun se on taas hallinnassa ja sulla on sellainen tunne että sulla on hevonen oikeasti apujen välissä, voit nousta kevyeen istuntaan. Pysy kuitenkin melko lähellä sitä hevosta, jotta sulla on pelivaraa enemmän.” Ohjeistin ratsastajaa, joka oli juuri saanut pienen kiidätyksen ympäri derbykenttää nuorelta kenttähevoseltaan. Alkuverryttelyiden aikana olimme panostaneet paljon tamman oikeaoppiseen liikkumiseen, sillä nyt se tahtoi liikkua herkästi selkä alhaalla ja pää ylhäällä joka on pitkällä tähtäimellä äärettömän kuluttavaa. Sheila vaikutti herkälle ja energiselle nuorelle, joka eteni mielellään reippaassa tempossa eteenpäin - joka on oikeastaan vain hyvä, sillä nykyään ratsastajat tuntuvat niputtavan nuoret hevoset liian lyhyiksi ja hitaiksi.
Ratsukon kävellessä pieniä välikäyntejä asetin tavan maapuomeista johteet minimaaliseille tukeille, jota ratsukko sai maapuomiharjoittelun päätteeksi tulla. Maapuomeilla ratsukko eteni itsevarmoina hyvällä tahdilla ja tasapainolla jonka johdosta pääsin monta kertaa kehumaan ratsukon työskentelyä klassisilla sanoilla “juuri näin, hienoa!” Pieniä tukkiesteitä hypätessä Sheila eteni aivan tuhottoman lujaa ja olin aivan varma, että hevonen ei ehtisi edes tajuamaan edessä olevia esteitä. Epäilyksistäni huolimatta tamma porskutti tyytyväisen näköisenä esteeltä esteelle niihin törmäämättä, joten en voinut kuin jäädä katsomaan menoa huuli pyöreänä. “Hou, hou, hoooou! Vaikka se on nuori, niin sen on oikeasti jarrutettava, kun sä teet hidastavia apuja. Ensi kerralla jatka laukkaamista noin kymmenen metriä esteen jälkeen ja siirrä se mahdollisimman pienin avuin takaisin raviin. Kun se on ravissa rauhallinen ja rento, voit siirtää sen uudelleen laukkaan ja ennen uutta lähestymistä huolehdi, että se vastaa sekä ohja- että pohjeapuihin.” neuvoin ratsastajaa.
Valmennuksen loppua kohden saimme Sheilaa jo huomattavasti paremmin apujen väliin myös pikkuhyppyjä ottaessa, joten valmennuksesta jäi kaikille osapuolille erityisen hyvä fiilis. Sheila vaikuttaa erityisen potentiaaliselta kenttänuorelta, joka ei varmasti jätä kylmäksi tulevaisuuden kilparadoilla.
18.9.2016 Puomeja ja pari pomppua Sigurin valmennuksessa
Lähdimme tänään harjoittelemaan Sheilan kanssa pituuden säätämistä sekä matalia esteitä. Odotin maneesissa valmennettavaa ratsukkoa, joka saapui pian seurakseni. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin häntä aloittamaan alkukäynnit ensin maasta käsin, sillä olin kuullut, että sillä tavoin tamma pysyisi paremmin hallinnassa.
Alkukäyntien jälkeen autoin ratsastajan selkään ja aloimme verrytellä pienillä ravitehtävillä. Teimme pääty-ympyröitä sekä käynti-ravi-siirtymisiä, ja kun tamma alkoi vaikuttaa rennommalta, siirryimme kokoamieni puomien pariin. Ne oli aseteltu ensin hyvin lähelle toisiaan, joten ratsukon tuli lyhentää reippaasti raviaskeleitaan ylittääkseen ne siististi. Ratsukko lähti suuntaamaan puomeille ja lyhennykset sujuivat heti erittäin hyvin, Sheila selvästi ymmärsi, mistä oli kysymys. Jatkoimme puomien ylitystä muutamia kertoja, kunnes pidensimme välejä niin, että ratsukon tuli pidentää myös askelia. Se tuntui olevan Sheilalle ensin hieman hankalaa, mutta monien toistojen jälkeen sekin onnistui erittäin hyvin.
Jatkoimme puomien parissa askelpituuden muuttamista myös laukassa, mikä ei sujunut kovin hyvin. Ensimmäisillä kerroilla tamma tiputti raviin ja siitä eteenpäin sen askeleet asettuivat ihan miten sattui. Pyysin ratsukkoa tekemään hetken aikaa laukkaympyrää maneesin päädyssä, ja kun se sujui hyvin, jatkoimme työskentelyä puomeilla. Hiljalleen Sheilaltakin alkoi löytyä osaamista, ja pidennykset sekä lyhennykset puomeilla onnistuivat hyvin.
Lopputunnista hypimme pieniä ristikoita aivan Sheilan motivaation ja osaamisen mukaan. Ratsastaja antoi tammalle hieman pidempää ohjaa ja suuntasi tamman kanssa esteelle. Tamma saattoi välillä pysähtyä ja tai hidastaa käyntiin, mutta yli se hyppäsi vauhdista huolimatta. Muutaman kerran näimme myös hienon laukkalähestymisen, mutta suurimmaksi osaksi lähestymiset olivat vähintäänkin kummallisia. Se kuitenkin riitti, eihän Sheila vielä mikään upea estehevonen ollutkaan, mutta tällä vauhdilla siitä sellainen vielä tulisi.
Annoin ratsastajalle hiljalleen luvan siirtyä käyntiin. Tarkoitus oli päästä vain vähän hyppyjen makuun, eikä suinkaan tylsistyttää tammaa niihin. Kehuin ratsukkoa todella hienosta valmennuksesta ja pyysin ratsastajaa taputtamaan Sheilaa kaulalle hyvästä suorituksesta. Lopulta lähdimme yhdessä takaisin tallille.
3.9.2016 Nimet alle ja tamma kotiin
Shenandoah RWR, epävirallisemmin puhuteltaessa Sheila, Kirppu, Kääpiö, ja vaikka mitä muuta, saapui työmaakseni suoraan kasvattajaltaan Yhdysvaltojen Coloradosta. Vaikka noiden jättien kanssakin pääsee yllättävänkin helposti kokemaan myös vauhdin hurmaa, kaipasin sitä lisää. Ja kaipasin esteitä, niin maastossa kuin kentälläkin. Siispä päätin hankkia kenttäratsun. Kenttäratsuisästä ja lännenratsuemästä mixattu pilkkupylly Sheila hurmasi minut varsin pian videoilla ja kuvilla. Kun kasvattaja on vielä varsin pätevä myyntimieskin, päädyin kotiuttamaan tamman.
Se täytyy kyllä sanoa, että sen verran näyttävän saapumisen Sheila kyllä teki, että odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Kasvattaja kertoi, että tamma voi alkuun vaikuttaa säikyltä. Oh, really. Kun tamma purettiin alas hevosautosta, tulivat juoksutusliinaan jokainen metri... tai no, kymmensenttinen, todella tarpeeseen. Autosta päästiin kyllä pihamaan puolelle pelkällä erittäin epäilevällä pälyilyllä, mutta kuskin alkaessa sulkea luukkuja ja tehdä lähtöä Sheilalle riitti. Tamman singahtaessa salamannopeasti sivulle, meni meikäläisellä hetki edes tajuta mitä tapahtuu. Jollain ihmeen kaupalla sain pidettyä liinan kuitenkin käsissäni ja hetken kuluttua hilauduttua tamman vierelle. Onneksi olin laittanut tammalle niin tarhan kuin karsinankin valmiiksi. Erittäin pikaisen pohdinnan jälkeen totesin tarhan olevan helpompi - ei helppo, vaan helpompi - ratkaisu Sheilan sijoituspaikaksi. Sellaista törinää ja koikkaloikkaa tamma esitti niin tarhassa kuin matkalla sinne, että jopa Ava karautti laukalla lähemmäs tutkimaan, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. En ollut enää lainkaan varma, oliko tämä kaksivuotias hyvä vai huono hankinta. We'll see.
Age
15.5.2016 - syntyi
15.6.2016 - 1v 15.7.2016 - 2v |
15.9.2016 - 3v
15.11.2016 - 4v 15.12.2017 - 5v |
15.1.2017 - 6v
15.3.2017 - 7v 15.5.2017 - 8v |
15.7.2017 - 9v
15.9.2017 - 10v 15.11.2017 - 11v |